Kerran elämässä tulisi heittää kolikko Trevin suihkulähteeseen ja toivoa paluuta Roomaan.

Siis oikeesti voi jumalauta huh! Oon niin onnessani koska huh. NÄIL ON TÄÄL HAPANKORPPUJA! Huh. En oikee tiedä, mitä sanosin. Mut jos esim kerron, et paras asia, mitä täl hetkel voin keksii on hapankorppu ja voita ja huh. en kestä. Aloin melkee itkee ku se äiti otti semmosen keksirasian ja oli sillee, nyt syön vähän keksii ja juustoo. Sit se kaivo sen hapankorppupaketin sielt. Tuijotin sitä ihan pöyristyneenä ja sanoin vaa, et oon unelmoinu noist. Täytyy myöntää, et aloin melkeen itkee. Huh. Nyt tiedän, mitä syön huomenna aamupalaks ja ylihuomenna ja ylihuomisen huomenna. En kestä. Huh. Ei muut. Herranjumala.

Kerran elämässä tulisi antaa toinen tilaisuus – myös itselleen.

Noniin. Tänään oli siis mun ensimmäinen päivä koulussa ikuisuuksiin. Päivä alkoi tietenkin hirveellä kiireellä, kun oli shortsit hukassa ja tietty viel piti vähän tapella siit, saaks kouluun mennä pyörällä, jos on 3min aikaa koulun alkuun. Eipä saanu. Sain siitä tietenkin aikaseks keskustelun, joka alkoi: ”Haluutko tietää, miks sul ei oo yhtää kavereit?” No enpä halunnu.

Ehin kuitenkin kouluun ihan hyvin ja menin sit jännitykses istuu sinne mun paikalle. Se ope oppi mun nimen heti. Tänää meil oli aika paljon vaan tutustumist ja jutteluu, joten aika kivaa. Sit meiän piti kyl kirjottaa ite joku aine yms. Mikä oli aika mälsää, ku on tosi ahistavaa kirjottaa samaan aikaan ku muut, ku sit pitäs olla samaan aikaan valmis, ja sit jos on etuaikaan valmis, pitää venaa sikana. Saatiin jopa läksyjä tänää. Se ope on ihan kiva, mut se sano et se on englantilainen, mut sil ei oo yhtään brittiaksentti, et sen perhe on kai jostain muualta.

Mun luokal on 10 oppilast, joist 4 on saksalaisii. Se on vähän tyhmää, koska ne puhu sit vaan saksaa keskenään ja me muut oltii sillee aha. Sen yhen saksalaisen nimi on Jaana. Mikä vitun Jaana. Luulin, et se ois suomalainen, mut ei siel ollu muit suomalaisii.

Toivottavasti saan niist kavereit, koska muuten on vähän mälsää tääl. Mut luulisin, koska ne ainakin vaikutti aika kivoilta.

Päätin muuten ostaa uuden kalenterin viikonloppuna.

Ei muut. Pus.

Kerran elämässään tulisi jokaisen naisen suoda itselleen maailman ihanimmat kengät -hinnasta viis!

Jatkoin tänään täydellisen vihon metsästystä toivosta jo valmiiksi luopuneena. Matkustin kuitenkin bussilla Hammersmithiin, koska Chiswickin kaupat oli jo nähty. Menin sitten yhdessä ostoskeskuksessa lupaavalta näyttävään kauppaan, mutta siellä oli vain ihan ookoo vihkoi, ei mitään hyviä. Masentuneena päätin kuitenkin ostaa yhden vihreän vihon, jossa on pinkkejä tähtiä, se oli ihan ookoo ja aika halpakin, vain yhen punnan. Löysin sielt myös värikkäit klemmareit, joita ajattelin käyttää kirjanmerkkeinä mun koulukirjassa. Huomaatteks kuinka motivoitunu oon, oon shoppaillu jo monta päivää koulujuttui.

Vaikka olinkin jo löytänyt vihon, päätin mennä katsomaan vielä yhdestä kaupasta, joka toisessa liikkeessä olin jo vieraillut Chiswickissä. Ja heti astuttuani ovesta sisään, etsimäni vihko oli siinä hyllyssä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kiersin vielä kaupan uusi vihkoni tiukasti kädessä, ettei kukaan vaan vahingossakaan vie sitä, mutta mikään vihko ei ollut niin täydellisempi kuin se. Hinta olikin kanssa jo toinen juttu, en oisi ihan heti uskonut maksavani 5puntaa vihosta. Mutta jossain asioissa ei vaan voi säästää.

Ja koska musta tulee kohta koululainen, piti käydä vielä vähän ettimässä koululaukkua. No menin sitten yhteen liikeeseen, jossa olin jo aiemmin nähnyt yhden laukun, mutta liikkeen laukkujen keskihinta pyöri siinä 200punnan kieppeillä. Hipelöin bongaamaani laukkua vielä hetken ja sitten rohkaisin mieleni ja kysyin hintaa, 14.99. Siis herranjestas, en ees voinu unelmoida, et löytäisin laukun noin halvalla. Huh. Mukaanhan se tietty lähti. :)

Tänään oon kärsiny kaameesta päänsärystä koko päivän, joten oli ihan hyvä saada onnistumisen tunteit shoppailus. Ei muut. Pus.

Aino, Saddieface

Kerran elämässä tulisi pakata kimpsut ja kampsut, sulkea ovi takanaan ja matkustaa Sansibarille. Vai missä sinun paratiisisi onkaan?

Tämä on blogini elämästäni Lontoolaisena. Olen asunut täällä nyt jo kaksi viikkoa, joista toisen olin mökillä. Mulla on huone ja kylpyhuone ylimmäs kerrokses, kolmikerroksisessa talossa. Kylppärissä on suihkun lisäks amme ja kattoikkuna. Ja mul on niin paljon vaatekaappitilaa, et pitää ostaa ihan hirveesti uusii vaatteit.

Olin shoppailemassa lauantaina Hammersmithissä, se on kaupunginosa aika lähellä tässä, Thamesin varrella sinne kävelee hitaasti tunnin. Löysin siel kaupan, jost en oo viel päättäny, onks se taivas vai helvetti. Ensinnäkin se on hemmetin iso. Ja kaikki siel on tosi halpaa, eikä laatu oo kuitenkaan H&M:ää heikompaa. Erona vaan se, et kallein asia, mitä löysin oli 30puntaa ja siel on kenkii ja laukkui ja takkei. Ah. Ja sielt ei ne kengät lopu, taidan heti huomen lähtee ettii uusii kenkii.

Lauantaina olin baarissa tai oikeestaan klubissa täällä. Se ei ollutkaan mikään ihan tavallinen kuppila. No jono oli tietenkin pitkä, mikä on tietenkin oletettavaa 8 miljoonan asukkaan kaupungissa. Mutta koska Lovisa tunsi yhden miehen, päästii jonon ohi, maksamatta sisää. Sen lisäks saatii viel leimat, joil päästii VIP-puolelle, jos sil miehel oli oma pöytä, johon tietenkin sisälty juomat. Eli ilmaset juomat koko illan. Se klubi oli kyl aika täynnä, et vähän oli jopa ahdistavaa. Ja vessassa oli nainen, joka ojens käsipyyhepaperin sen jälkee, ku olin pessy kädet. Hulluu.

Tänää oli tosi jännittävää, koska menin mun tulevaan kouluun tekee testin, jolla selvitin, mille tasolle kuulun. Sain 48/60, eli oon joku sikapro. :D Ja sit mun koulu alkaa perjantaina. Oon tänää yrittäny metsästää täydellist vihkoo, mut tääl ei oikeen oo hyvii. Mut ostin tosi hyvii kynii kaikkii ihanii värei yms. Ja sit mun täytyy kans ostaa koululaukku. Ja löytää se vihko. Koska koulunkäynti ei oo mitää, ilman kunnollist varustust.
Ei muut tällä kertaa, meen kohta nukkumaan ja näkee unia vihoista yms.

pus, Aino eli Saddieface