perjantai 10. syyskuuta 2010

Kerran elämässä tulisi antaa toinen tilaisuus – myös itselleen.

Noniin. Tänään oli siis mun ensimmäinen päivä koulussa ikuisuuksiin. Päivä alkoi tietenkin hirveellä kiireellä, kun oli shortsit hukassa ja tietty viel piti vähän tapella siit, saaks kouluun mennä pyörällä, jos on 3min aikaa koulun alkuun. Eipä saanu. Sain siitä tietenkin aikaseks keskustelun, joka alkoi: ”Haluutko tietää, miks sul ei oo yhtää kavereit?” No enpä halunnu.

Ehin kuitenkin kouluun ihan hyvin ja menin sit jännitykses istuu sinne mun paikalle. Se ope oppi mun nimen heti. Tänää meil oli aika paljon vaan tutustumist ja jutteluu, joten aika kivaa. Sit meiän piti kyl kirjottaa ite joku aine yms. Mikä oli aika mälsää, ku on tosi ahistavaa kirjottaa samaan aikaan ku muut, ku sit pitäs olla samaan aikaan valmis, ja sit jos on etuaikaan valmis, pitää venaa sikana. Saatiin jopa läksyjä tänää. Se ope on ihan kiva, mut se sano et se on englantilainen, mut sil ei oo yhtään brittiaksentti, et sen perhe on kai jostain muualta.

Mun luokal on 10 oppilast, joist 4 on saksalaisii. Se on vähän tyhmää, koska ne puhu sit vaan saksaa keskenään ja me muut oltii sillee aha. Sen yhen saksalaisen nimi on Jaana. Mikä vitun Jaana. Luulin, et se ois suomalainen, mut ei siel ollu muit suomalaisii.

Toivottavasti saan niist kavereit, koska muuten on vähän mälsää tääl. Mut luulisin, koska ne ainakin vaikutti aika kivoilta.

Päätin muuten ostaa uuden kalenterin viikonloppuna.

Ei muut. Pus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti